Pohdintaa äänenkorkeudesta

Mitä laulajat ajattelevat laulaessaan

Tämä humoristinen piirros on minulle tuttu jo vuosien takaa ensimmäisen laulunopettajani luokkahuoneen seinältä. Siinä on karikatyyrit kaikkein keskeisimmistä äänityypeistä, eli fakeista, joita laulumaailmassa tapaa: bassosta, sopraanosta, baritonista, mezzosopraanosta ja tenorista.

Sekakuorossa äänityypit jakautuvat neljään päätyyppiin: naisäänet sopraanoon (korkea naisääni) ja alttoon (matala naisääni), miesäänet tenoriin (korkea miesääni) ja bassoon (matala miesääni). Se on toimivaksi havaittu jako, sillä neliäänisyydellä voidaan toteuttaa hyvin monimuotoisia musiikkiesityksiä.





Yksinlaulun (ja oopperalaulun) piirissä matalan ja korkean äänityypin väliin on määritelty vielä yksi äänityyppi. Naisäänissä se on mezzosopraano ja miesäänissä baritoni.

Wikipediassa on mielenkiintoista tietoa äänityypeistä.

Uskoisin ihmisväestössä äänenkorkeuden noudattavan luonnonilmiöissä usein esiintyvää normaalijakaumaa. Normaalijakauma on kellokäyrä. Se paljastaa, että keskivertoa lähellä olevien esiintymien määrä on suhteellisesti huomattavan paljon suurempi kuin ääripäissä olevien esiintymien. Esim. ihmisten pituudet väestön keskuudessa noudattaa tällaista jakaumaa, jolloin havaitaan, että keskimittaisia ihmisiä on huomattavan paljon enemmän kuin äärimmäisen lyhyitä tai pitkiä ihmisiä.

Äänityypit sijoitettuna normaalijakauman mukaiselle käyrälle.

Normaalijakauma paljastaa sen, että keskivertoa äänenkorkeutta esiintyy ihmisväestössä huomattavan paljon enemmän kuin hyvin matalia tai hyvin korkeita ääniä. Miesäänissä keskivertoa äänenkorkeutta edustaa baritoniääni, mutta naisäänissä se ei olekaan mezzosopraano, vaan sopraano. Tästä voidaan päätellä, että altto on naisäänityyppinä hyvin harvinainen. Miesäänissä sen vastine on syvä basso "basso profondo".

Perinnölliset ja rodulliset ominaisuudet vaikuttavat myös äänenkorkeuteen ja -väriin. On luonnostaan matalaäänisempiä ja korkeaäänisempiä kansoja. Ihmisen pituus korreloi vahvasti myös äänenkorkeuteen. Pienemmillä ihmisillä on usein korkeampi ääni, mikä johtuu äänihuulien pienemmästä koosta, jolloin niiden värähtelytaajuus on korkeampi. Niin kuin aina, poikkeuksiakin on: on olemassa pitkiä tenoreita ja lyhyitä bassoja.