Kirkkolauluaarteistoa - Soi, kiitos, soi

Soi, kiitos, soi - hartaita yksinlauluja 1 (Bells, 2015)

Soi, kiitos, soi - hartaita yksinlauluja 1 (Bells, 2015) on uusi kirkkolaulukokoelma. Sisältö nojaa vahvasti traditionaaliseen (perinteiseen) kirkkolauluperinteeseen.

Uusi kokoelma on jatkoa kustantamon aikaisemmalle Hartaisiin hetkiin -laulukokoelmalle.

Soi, kiitos, soi -kokoelmassa on kaksi hengellistä laulusarjaa: tsekkiläisen Antonín Dvořákin (1841-1904) Raamatullisia lauluja, op. 99, jonka laulutekstit ovat Raamatun psalmeja ja Ilkka Kuusiston (s. 1933) Alla Jumalan auringon, jonka laulutekstit ovat Niilo Rauhalan (s. 1936) käsialaa.

Dvořákin Raamatullisia lauluja (Biblické písně) on kymmenosainen laulusarja. Yleissävyltään hyvin lyyristen ja valoisien laulujen tekstit ovat kaikki Raamatun psalmitekstejä. Alkukieliset (tsekki) tekstit ovat vanhasta Kralicen Raamatusta. Lauluista on ollut vanhastaan laulettavia suomennoksia, mutta laulut on käännetty kokoelmaan uudestaan niin, että teksti noudattaa uskollisemmin alkukielistä musiikillista asua ja sanarytmiä.

Lauluja äideille

Äitini 

Miss' onkaan rakkaus, jonka valta voi meidät temmata kuolemalta, mi niinkuin enkeli, kaitsee, kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaikkens' antaa?- Maan päällä yksi on voimakkain, on äidin rakkaus suuri vain.

- Zacharias Topelius

 Äidin rakkaudessa (lastaan kohtaan) on jotain syvällisen puhuttelevaa; sitä pidetään puhtaan rakkauden ilmentymänä kaikessa epäitsekkyydessään, uhrautuvaisuudessaan ja armollisuudessaan.

Uskon että tämä voimakas side kehittyy jo varhaislapsuudessa odotusaikana, kun äiti ja lapsi ovat elimellisessä yhteydessä toisiinsa.

Lukuisat taiteilijat ovat käsitelleet aihetta kauniisti niin kirjallisuudessa, runoudessa, maalaustaiteessa kuin musiikissakin - lauluissa ennen muuta.

Yksi tunnetuimpia ja rakastetuimpia perinteisiä äitienpäivälauluja on J.N. Lahtisen säveltämä ja Siiri Lamerin sanoittama Orvokkini tummasilmä. Laulussa rinnastuvat kauniisti lapsen hoivaama kukkamaa ja äidin hoivaama lapsi. Lapsi päättää luovuttaa äidilleen, kuin kiitokseksi kaikesta, pari kukkaa omasta kukkamaastaan.

J.N. Lahtinen: Orvokkini tummasilmä (san. Siiri Lameri) 1.säkeistö

Kevätsointuja - Suomalaista vappuperinnettä

Suomalaiseen vappuperinteeseen kuuluu olennaisena osana musiikkipedagogi ja kuorosäveltäjä P.J. (Pietari Juhani) Hannikaisen (1854-1924) säveltämä mieskuorolaulu"Kevätsointuja", joka on sävelletty runoilija Larin-Kyöstin (1873-1948) tekstiin. Serenadiluonteinen laulu on kuulunut erityisesti Ylioppilaskunnan laulajien vappuohjelmistoon, mutta vähitellen se on asettunut kaikkien mieskuorojen vappuperinteeseen.

Laulu on luonteeltaan keväisen raikas ja keveä. Siinä riemuitaan kevään voitosta: hankien ja jäiden sulamisesta, kukkien puhkeamisesta ja öiden valostumisesta. Samalla kaikki se herkistää myös rakkaudelle. Toisessa ja kolmannessa säkeistössä runoilija enteilee kevään saapumista myös omaan rintaan: kuinka elämä ja onni sittenkin voittavat hallaisen jakson jälkeen.

Videolla on Hannikaisen "Kevätsointuja" Mieskuoro Weljien tulkitsemana (P.J. Hannikainen kauneimmat laulut, BELLS-001, 2009). Kuoroa johtaa Jussi Linnanmäki.