Beethovenin Gellert-laulut

Eräs kaikkein merkittävimmistä säveltäjistä länsimaisen taidemusiikin historiassa, Ludwig van Beethoven (1770-1827) ei omistautunut mitenkään erityisesti kirkkomusiikille.

Ludwig van Beethoven (1770-1828)

Vokaalimusiikinkin (laulettu musiikki) osuus hänen tuotannossaan on melko vähäinen, joskin siihen sisältyy monia upeita teoksia.

Hänen tuotannostaan löytyy kolme suurempaa kirkkomusiikkiteosta: Kristus öljymäellä -oratorio, op. 85, C-duurimessu, op. 86 ja Missa solemnis, op. 123.

Varsinaisia yksinlauluja (liedejä) Beethoven sävelsi joitakin kymmeniä, jos hänen kansanlaulusovituksensa lasketaan niiden lisäksi, määrä nousee toiselle sadalle.

Mielenkiintoinen tapaus hänen yksinlaulutuotannossaan on Op. 48 Kuusi laulua C.F. Gellertin runoihin. Laulusarjan runotekstit on poimittu saksalaisen Christian Fürchtegott Gellertin (1715-1769) kokoelmasta Geistliche Oden und Lieder (Hengellisiä oodeja ja lauluja). Runoilija ei ole erikseen tarkoittanut näitä kuutta runotekstiä esitettäväksi yhdessä, mutta niistä muodostuu elävä ja jäntevä kokonaisuus.

Laulusarja on sävelletty korkeaan äänialaan, joten alkuperäissävellajeissaan se sopii parhaiten tenori- ja/tai sopraanoäänelle. Se on lyhyehkö kestoltaan: kaikki kuusi laulua laulanee läpi noin 15 minuutissa.




Laulusarja alkaa laululla Bitten (Rukous). Se on sävyltään hartaan levollinen laulu, jossa on pitkähkö alkusoitto. Runo pohjautuu psalmiteksteihin.

Ludvig van Beethoven: Bitten, Op. 48 No. 1

Laulu on pitkälinjainen ja melodiaa joutuu kannattelemaan korkealla, mikä vaatii esittäjältään (laulajalta) hyvää hengitystekniikan hallintaa.

Ludvig van Beethoven: Die Liebe des Nächsten, Op. 48 No. 2

Toinen laulu Die Liebe des Nächsten (kohdasta 2:07 eteenpäin) (Lähimmäisen rakkaus) noudattelee Raamatun tekstiä kohdassa 1. Joh. 4: 20-21. Laulu on hyvin lyhyt. Sen alkusoitto on käytännössä vain sävelletty äänenanto. Laulu on lyhyt ja kaksijakoinen: laulu alkaa väkevin ja hieman draamattisin äänenpainoin, mutta päättyy hyvin lempesiin ja lyyrisiin sävyihin.

Ludvig van Beethoven: Vom Tode, Op. 48 No. 3

Sarjan kolmas laulu Vom Tode (kohdasta 3:22 eteenpäin) (Kuolemasta) on sävyltään myös, mutta hieman uhkaavammalla ja kohtalonomaisemmalla tavalla kuin edellinen. Sanat muistuttavat ihmistä vääjäämättömästä kuolemasta. Teksti jättää hieman arvoituksellisesti auki sen, mitä ihmisen tulisi pitää tärkeänä elinaikanaan.

Ludvig van Beethoven: Die Ehre Gottes aus der Natur, Op. 48 No. 4

Neljäs laulu Die Ehre Gottes aus der Natur (kohdasta 5:51 eteenpäin) (Jumalan kunnia luonnossa) on kenties sarjan tunnetuin yksittäinen laulu. Sitä on myös sovitettu monenlaisille kokoonpanolle. Laulu alkaa hyvin uljaasti ja majesteetillisesti. Laulu moduloi (C-duuri -> Es-duuri) äkisti kauniiseen ja herkkään välitaitteeseen, josta palataan nerokkaasti takaisin alkuperäiseen sävellajiin (C-duuriin) valmistaen samalla lopun uljasta huipentumaa.

Ludvig van Beethoven: Gottes Macht und Vorsehung, Op. 48 No. 5

Toiseksi viimeinen laulu Gottes Macht und Vorsehung (kohdasta 8:27 eteenpäin) (Jumalan voima ja kaitselmus) jatkaa edellisen laulun voimakkaissa tunnelmissa. Laulu on lyhyt ja uhossaan voimakas.

Ludwig van Beethoven: Busslied, Op. 48 No. 6

Sarja päättyy laajimpaan lauluunsa Bußlied (kohdasta 9:15 eteenpäin) (Katumuslaulu). Se alkaa resitatiivinomaisesti ja johtaa mollisävyissä raskaasti edeten keskelle syvintä toivottomuutta. Valoisa Allegro-taite katkaisee kuin leikaten laulun synkän ja ahdistavan tunnelman. Näin laulu ja koko laulusarja kaartaa riemullisesti loppuunsa.