Toivo Kuula (1883-1918) pohjalainen tulisielu

Toivo Kuulaa käsittelevä teksti kirjasta Suomalaiset mestarisäveltäjät (s. 67, Pekka Tuomikoski, Bells 2013) (klikkaa isommaksi)

Kirkkolauluaarteistoa - Soi, kiitos, soi

Soi, kiitos, soi - hartaita yksinlauluja 1 (Bells, 2015)

Soi, kiitos, soi - hartaita yksinlauluja 1 (Bells, 2015) on uusi kirkkolaulukokoelma. Sisältö nojaa vahvasti traditionaaliseen (perinteiseen) kirkkolauluperinteeseen.

Uusi kokoelma on jatkoa kustantamon aikaisemmalle Hartaisiin hetkiin -laulukokoelmalle.

Soi, kiitos, soi -kokoelmassa on kaksi hengellistä laulusarjaa: tsekkiläisen Antonín Dvořákin (1841-1904) Raamatullisia lauluja, op. 99, jonka laulutekstit ovat Raamatun psalmeja ja Ilkka Kuusiston (s. 1933) Alla Jumalan auringon, jonka laulutekstit ovat Niilo Rauhalan (s. 1936) käsialaa.

Dvořákin Raamatullisia lauluja (Biblické písně) on kymmenosainen laulusarja. Yleissävyltään hyvin lyyristen ja valoisien laulujen tekstit ovat kaikki Raamatun psalmitekstejä. Alkukieliset (tsekki) tekstit ovat vanhasta Kralicen Raamatusta. Lauluista on ollut vanhastaan laulettavia suomennoksia, mutta laulut on käännetty kokoelmaan uudestaan niin, että teksti noudattaa uskollisemmin alkukielistä musiikillista asua ja sanarytmiä.

Lauluja äideille

Äitini 

Miss' onkaan rakkaus, jonka valta voi meidät temmata kuolemalta, mi niinkuin enkeli, kaitsee, kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaikkens' antaa?- Maan päällä yksi on voimakkain, on äidin rakkaus suuri vain.

- Zacharias Topelius

 Äidin rakkaudessa (lastaan kohtaan) on jotain syvällisen puhuttelevaa; sitä pidetään puhtaan rakkauden ilmentymänä kaikessa epäitsekkyydessään, uhrautuvaisuudessaan ja armollisuudessaan.

Uskon että tämä voimakas side kehittyy jo varhaislapsuudessa odotusaikana, kun äiti ja lapsi ovat elimellisessä yhteydessä toisiinsa.

Lukuisat taiteilijat ovat käsitelleet aihetta kauniisti niin kirjallisuudessa, runoudessa, maalaustaiteessa kuin musiikissakin - lauluissa ennen muuta.

Yksi tunnetuimpia ja rakastetuimpia perinteisiä äitienpäivälauluja on J.N. Lahtisen säveltämä ja Siiri Lamerin sanoittama Orvokkini tummasilmä. Laulussa rinnastuvat kauniisti lapsen hoivaama kukkamaa ja äidin hoivaama lapsi. Lapsi päättää luovuttaa äidilleen, kuin kiitokseksi kaikesta, pari kukkaa omasta kukkamaastaan.

J.N. Lahtinen: Orvokkini tummasilmä (san. Siiri Lameri) 1.säkeistö

Kevätsointuja - Suomalaista vappuperinnettä

Suomalaiseen vappuperinteeseen kuuluu olennaisena osana musiikkipedagogi ja kuorosäveltäjä P.J. (Pietari Juhani) Hannikaisen (1854-1924) säveltämä mieskuorolaulu"Kevätsointuja", joka on sävelletty runoilija Larin-Kyöstin (1873-1948) tekstiin. Serenadiluonteinen laulu on kuulunut erityisesti Ylioppilaskunnan laulajien vappuohjelmistoon, mutta vähitellen se on asettunut kaikkien mieskuorojen vappuperinteeseen.

Laulu on luonteeltaan keväisen raikas ja keveä. Siinä riemuitaan kevään voitosta: hankien ja jäiden sulamisesta, kukkien puhkeamisesta ja öiden valostumisesta. Samalla kaikki se herkistää myös rakkaudelle. Toisessa ja kolmannessa säkeistössä runoilija enteilee kevään saapumista myös omaan rintaan: kuinka elämä ja onni sittenkin voittavat hallaisen jakson jälkeen.

Videolla on Hannikaisen "Kevätsointuja" Mieskuoro Weljien tulkitsemana (P.J. Hannikainen kauneimmat laulut, BELLS-001, 2009). Kuoroa johtaa Jussi Linnanmäki.

Keijukaiskuningas - Erlkönig

Saksankielisessä romanttisessa runoudessa esiintyy toisinaan mystinen Erlkönig ('Keijukaiskuningas'). Ehkä kaikkein tunnetuimpana Johann Wolfgang von Goethen (1749-1832) tunnetussa balladissa Erlkönig, joka on tullut yksinlauluna tunnetuksi erityisesti Franz Schubertin (1797-1828) säveltämänä.

Franz Schubert (1797-1828)

Runo on synkkä, kauhuromanttinen kohtaus, jossa isä ratsastaa kuolemansairaan poikansa kanssa läpi öisen metsän. Poika hourii isälleen Keijukaiskuninkaasta, joka hyvin todentuntuisesti houkuttelee häntä mukaansa. Isä yrittää rauhoitella poikaansa, mutta houreet voimistuvat voimistumistaan. Kun lopulta saavutaan määränpäähän, on poika ehtinyt kuolla isän käsivarsille.

Oi, huomaatko vielä sen virren

Oskar Merikanto: Oi, muistatko vielä sen virren, Op. 52 No. 3

Oskar Merikannon säveltämä yksinlaulu Oi, muistatko vielä sen virren lienee useimmille suomalaisille tuttu. Se on laulu, johon liittyy erityisiä muistoja ja tunnelmia. Laulun ensimmäisen säkeistön on kirjoittanut Eino Leino 18-vuotiaana.

Oi, muistatko vielä sen virren,

jota lapsena laulettiin,

kun yö liki ikkunan liikkui

se virsi, se viihdytti niin.

Se antoi rintahan rauhaa,

se uskoa unehen loi.

Jos muistat vielä sen virren,

nyt laula, laula se, oi!

Lauluun on lisätty jälkeenpäin muitakin säkeistöjä, mutta ne ovat Juho Railion (1860-1921) käsialaa.

Beethovenin Gellert-laulut

Eräs kaikkein merkittävimmistä säveltäjistä länsimaisen taidemusiikin historiassa, Ludwig van Beethoven (1770-1827) ei omistautunut mitenkään erityisesti kirkkomusiikille.

Ludwig van Beethoven (1770-1828)

Vokaalimusiikinkin (laulettu musiikki) osuus hänen tuotannossaan on melko vähäinen, joskin siihen sisältyy monia upeita teoksia.

Hänen tuotannostaan löytyy kolme suurempaa kirkkomusiikkiteosta: Kristus öljymäellä -oratorio, op. 85, C-duurimessu, op. 86 ja Missa solemnis, op. 123.

Varsinaisia yksinlauluja (liedejä) Beethoven sävelsi joitakin kymmeniä, jos hänen kansanlaulusovituksensa lasketaan niiden lisäksi, määrä nousee toiselle sadalle.

Mielenkiintoinen tapaus hänen yksinlaulutuotannossaan on Op. 48 Kuusi laulua C.F. Gellertin runoihin. Laulusarjan runotekstit on poimittu saksalaisen Christian Fürchtegott Gellertin (1715-1769) kokoelmasta Geistliche Oden und Lieder (Hengellisiä oodeja ja lauluja). Runoilija ei ole erikseen tarkoittanut näitä kuutta runotekstiä esitettäväksi yhdessä, mutta niistä muodostuu elävä ja jäntevä kokonaisuus.

Laulusarja on sävelletty korkeaan äänialaan, joten alkuperäissävellajeissaan se sopii parhaiten tenori- ja/tai sopraanoäänelle. Se on lyhyehkö kestoltaan: kaikki kuusi laulua laulanee läpi noin 15 minuutissa.