Pyhäinpäivänä - Allerseelen

Saksalaista Richard Straussia (1864-1949) voisi luonnehtia säveltäjänä myöhäisromantikoksi. Hän sävelsi hyvin kaunista tonaalista musiikkia ajalla, jolloin useat modernit suuntaukset hallitsivat säveltaiteen kenttää.

Strauss avioitui laulajatar Pauline de Ahnanin (1863-1950) kanssa. Ehkä osittain tämän vuoksi Strauss sävelsikin varsin laajan yksinlaulutuotannon, noin 170 yksinlaulua, joiden joukossa on myös runsasaasti orkesterisäestyksellisiä lauluja. Straussin yksinlaulut kuuluvat keskeisesti saksankielisen liedin perusohjelmistoon.

Richard Strauss (1864-1949)

Yksi Richard Straussin tunnetuimmista yksinlauluista on sävelletty Hermann von Gilmin (1812-1864) runoon Allerseelen ('Pyhäinpäivänä').

Hermann von Gilmin runo Allerseelen suomennettuna

Toivo Kuulan yksinlaulut - Paimenet Op. 29a No. 3

Kaksi paimenta karjoja metsään vie,
kaksi paimenta torvea soittaa,
niin vilvas on metsolan vihreä tie,
uni pienen paimenen voittaa.

Sinipiikojen karkelo keinutti pois
sen paimenen korpien syliin,
ja on kuni toisen soitto nyt sois
yhä kaipuuta suuriin kyliin.

Yksi illalla soittavi torvea vain,
yksi karjoja kotiin huhuu.
Sen toisen korvahan korpi ain
niin outoja unia puhuu.

Sen huilussa metsien houkutus soi,
sinipiiat on silmien eessä.
Hoi, paimenta hoi, hoi, hoi,
eksynyt paimen, kylä etsivi silmät veessä.


Toivo Kuulan (1883-1918) myöhäisempään yksinlaulutuotantoon kuuluu Eero Eerolan (1884-1939) tekstiin sävelletty "Paimenet" (1915). Paimenet on pitkälinjainen ja dramaattinen laulu, joka vaatii esittäjältään myös paljon äänivaroja ja pitkälle harjaantunutta laulutekniikkaa. Sävellysluonnokset viittaavat hyvin korkeaan sävellajiin, gis-molliin, mutta laulu julkaistiin kuitenkin alunperin f-mollissa.

Toivo Kuula (1883-1918) pohjalainen tulisielu

Toivo Kuulaa käsittelevä teksti kirjasta Suomalaiset mestarisäveltäjät (s. 67, Pekka Tuomikoski, Bells 2013) (klikkaa isommaksi)

Lauluja äideille

Äitini 

Miss' onkaan rakkaus, jonka valta voi meidät temmata kuolemalta, mi niinkuin enkeli, kaitsee, kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaikkens' antaa?- Maan päällä yksi on voimakkain, on äidin rakkaus suuri vain.

- Zacharias Topelius

 Äidin rakkaudessa (lastaan kohtaan) on jotain syvällisen puhuttelevaa; sitä pidetään puhtaan rakkauden ilmentymänä kaikessa epäitsekkyydessään, uhrautuvaisuudessaan ja armollisuudessaan.

Uskon että tämä voimakas side kehittyy jo varhaislapsuudessa odotusaikana, kun äiti ja lapsi ovat elimellisessä yhteydessä toisiinsa.

Lukuisat taiteilijat ovat käsitelleet aihetta kauniisti niin kirjallisuudessa, runoudessa, maalaustaiteessa kuin musiikissakin - lauluissa ennen muuta.

Yksi tunnetuimpia ja rakastetuimpia perinteisiä äitienpäivälauluja on J.N. Lahtisen säveltämä ja Siiri Lamerin sanoittama Orvokkini tummasilmä. Laulussa rinnastuvat kauniisti lapsen hoivaama kukkamaa ja äidin hoivaama lapsi. Lapsi päättää luovuttaa äidilleen, kuin kiitokseksi kaikesta, pari kukkaa omasta kukkamaastaan.

J.N. Lahtinen: Orvokkini tummasilmä (san. Siiri Lameri) 1.säkeistö

Oskar Merikanto (1868-1924) - rakastettu laulusäveltäjä

Oskar Merikantoa käsittelevä teksti kirjasta Suomalaiset mestarisäveltäjät (s. 47, Pekka Tuomikoski, Bells 2013)
(klikkaa isommaksi)