Toivo Kuula (1883-1918) pohjalainen tulisielu

Toivo Kuulaa käsittelevä teksti kirjasta Suomalaiset mestarisäveltäjät (s. 67, Pekka Tuomikoski, Bells 2013) (klikkaa isommaksi)

Toivo Kuulaa käsittelevä teksti kirjasta Suomalaiset mestarisäveltäjät (s. 68, Pekka Tuomikoski, Bells 2013) (klikkaa isommaksi)

Bells Publishing Oy on julkaissut Toivo Kuulan (1883-1918) koko yksinlaulutuotannon kahdessa niteessä: Eteläpohjalaisia kansanlaulusovituksia sisältävän vihkon (2008) ja pianosäestykselliset yksinlaulut sisältävän vihkon (2012).

Toivo Kuulan väkevä tunne-elämä ilmeni hänen musiikissaan syvästi koskettavana ja puhuttelevana voimana. Hänen musiikissaan on melankolinen perusvire, osittain jopa luokseenpääsemättömän synkkä. Toisaalla se yltyy hurmokseen ja hurjuuteen. 

Kuulan laulumusiikista löytyy toinen toistaan upeampia helmiä. Liekö rakkaus laulumusiikkiin syntynyt hänen laulajatar-vaimonsa Alma Kuulan (os. Silventoinen) myötä, mutta miltei kaikki hänen yksinlaulunsa kuuluvat edelleen yksinlaulujen kotimaiseen kantaohjelmistoon.

Ehdottomasti Kuulan esitetyimpiin teoksiin kuuluvat Aamulaulu, Syystunnelma, Tuijotin tulehen kauan, Kesäyö kirkkomaalla ja Yö. Aamulaulu tulee usein tutuksi on laulunopiskelun alkuvaiheessa. Yö on taas matalien miesäänten kantaohjelmistoa soveltuen yhtälailla baritoneille, bassobaritoineille kuin bassoillekin.

Taiteellisessa ja teknisessä mielessä vaativampaan, mutta yhä keskeiseen suomalaiseen laulumusiikin perusohjelmistoon voidaan lukea laulut Epilogi, Suutelo, Marjatan laulu, Sinikan laulu, Vanha syyslaulu, Heidezauber (suom. Yö nummella), Tule armaani, Purjein kuutamolla, Ave Maria ja Karjapihassa.

Usein hieman enemmän perehtymistä vaativia, mutta sitäkin upeampia lauluja löytyy Kuulalta vielä useita: Lyö sydän!, Sinipiika, Yli kukkien, Kohtalo, Lauantai-ilta, Jääkukkia, Paimenet ja Imandran laulu. Jos jaksaa nähdä vaivan ja kuunnella näitä ajatuksen kanssa useampaan kertaan, avautuu aivan uusia maailmoja yksinlaulun parissa!